Tässä. Hullua viestiä viikonlopun päässä pyöritellessä palasin minun ja Miehen ensimmäisiin treffeihin. Kuten viime kirjoituksessa kerroin, minut on raiskattu nuorempana. Tapasin Miehen netissä ja kerroin hänelle siitä mitä minulle on tapahtunut ja, että pelkään tulevani satutetuksi.

Ensimmäiset treffit. Tapasimme julkisella paikalla, mutta parin tunnin jälkeen siirryimme Miehen hotellihuoneeseen. Olimme siis molemmille vieraalla paikkakunnalla. Ymmärsin kyllä, ettei hotelliin lähtö ollut mikään maailman fiksuin ratkaisu, mutta... Olen aina jotenkin jännittänyt ihmisjoukkoja ja tuntui hyvältä ajatukselta olla Miehen kanssa kaksin. Ilta menikin todella hyvin. Joimme teetä ja kahvia ja juttelimme. Lopulta lojuimme yhdessä sängyllä, mutta olimme sopineet, että mitään sen kummempaa ei tapahtuisi.

Kello oli paljon. Minun oli aika lähteä kotimatkalle. Oikeastaan minun olisi pitänyt lähteä jo aikaisemmin, mutta en ollut malttanut. Kun rupesin puhumaan, että nyt pitää kyllä oikeasti lähteä, Mies kierähti istumaan päälleni, piti minua käsistä ja sanoi: "Entäs jos en päästäkään sinua". Ehdin vastata hänelle jotain tyyliin: "Ole kiltti ja älä tee tätä" ja samassa aloin itkeä. Mies siirtyi sivuun ja pahoitteli itsekin pelästyneen oloisena. Sitä itkua riittikin sen yön. Ensin jonkin aikaa Miehen kanssa hotellissa, sitten kotimatkalla autossa ja vielä kotonakin.

Silloin ajattelin, että Miehen reaktio kertoi minulle jotain olellista. Että se oli vain huono läppä ja Mies pelästyi reaktiotani. Silloin kuvittelin, että nyt tietäisin, ettei Mies ikinä satuttaisi minua. Miten väärässä olinkaan.